3. period: Changes in land cover
Tervehdys,
väestönkasvuun perehtymisen jälkeen aikamme oli siirtyä seuraavaan teemaan, joka otsikon mukaisesti on muutokset maanpeitteessä. Muutokset johtuvat useimmiten ihmisen toiminnasta, mutta myös luonto voi aiheuttaa muutoksia maanpeitteessä. Yleisesti maanpeitteen muutokset johtuvat esimerkiksi metsien raivaamisesta viljelyalaksi tai rakennuskäyttöön, mutta muutokset voivat myös johtua aavikoitumisesta. Suomessa maanpeitteen muutoksia tutkii esimerkiksi Suomen Ympäristökeskus (https://www.syke.fi/maanpeiteseuranta), joka tuottaa mm. Corine-maankäyttöainestoa tutkimuskäyttöön. Aineistojen avulla voidaan esimerkiksi jäljittää maanpeitteen muutoksia, jotka aiheuttavat rakentamisesta, maa- ja metsätalouden toimista sekä turvetuotannosta tai muusta toiminnasta.
Aiheeseen tutustumisen jälkeen vuorossa oli jälleen keskustelu, joka lähtikin vauhdikkaasti käyntiin. Erityisesti Suomen kohtaamat kuivuudet nyt ja tulevaisuudessa herättivät keskustelua, mutta myös oman mielenkiintoni. Tutkin asiaa Ilmatieteenlaitoksen verkkoartikkelin (http://www.ilmastokatsaus.fi/2019/06/19/2018-an-exceptionally-dry-thermal-growing-season-in-finland/) perusteella, ja sainkin sieltä uusia näkökulmia. Mielestäni oli todella mielenkiintoista nähdä käytännössä erilaisia kaavioita Suomen kesien sateisuudesta sekä sen muutoksesta tulevaisuudessa. Nykyään vähäsateisia kesiä on Suomessa noin kerran vuosikymmenessä, mutta tulevaisuudessa kuivat kesät tulevat yleistymään. Erilaisten arvioiden mukaan tulevaisuudessa kuivia kesiä koetaan joka toinen tai kolmas vuosi, joka heikentää merkittävästi Suomen tilannetta jo nykyisen lyhyen kasvukauden näkökulmasta. Asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen, sillä kasvukauteen sekä satoon vaikuttaa todella moni tekijä sekä niiden yhteisvaikutus. Sadannalla on toki suuri merkitys tuotetun sadon määrässä, mutta niin on myös talven pituudella, lumipeitteen määrällä tai esimerkiksi kasvukauden aikaisilla hallajaksoilla. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen myötä muutoksia tulee olemaan kaikilla osatekijöillä niin lumipeitteen syvyydessä, sadepäivien määrässä kuin myös kuivien jaksojen pituudessa. Kaikkia muutoksia on hankala ennustaa, mutta jo nyt olemme nähneet huolestuttavaa kehitystä verrattaessa nykyistä tilannetta 1900-luvun alkuun.
Mukavaa keskustelua käytiin myös maailman sademetsien tilan kehityksestä sekä erityisesti ruokahävikistä. Maailmalla tuotetusta ruuasta päätyy hävikkiin erilaisten arvioiden mukaan 33-50%. Hävikkiä syntyy ruoantuotannon jokaisessa vaiheessa, ja alla olevassa kaaviossa on havainnollistettu Suomen ruokahävikin syntytapoja ruokaketjun eri vaiheiden mukaan. Suurin määrä hävikkiä syntyy kuluttajilta, sillä määrä on lähes kolmannes kokonaismäärästä. Ruokateollisuudesta sekä ravintoloista tuleva ruokahävikin määrä on samaa luokkaa, noin viidennes. Samaa tasoa ruokateollisuuden ja ravintoloiden kanssa on myös kaupassa syntyvä hävikin määrä. Alkutuotannossa syntyvä hävikki on noin 12%, joka on kokonaiskuvassa suhteellisen pieni määrä. Suomessa syntyy ruokahävikkiä vuodessa noin 400-500 miljoonaa kiloa, joka tarkoittaa noin 20-25 kiloa ruokaa per henkilö. Ruokahävikkiä on pyritty vähentämään erityisesti ravintoloiden, tuotannon ja kaupan osalta erilaisten kampanjoiden, tehostustoimien sekä mm. ruoan ilmaisjakelun kautta. Ruokahävikin vähentäminen on erittäin tärkeää, sillä ruokahävikkiä laskemalla myös päästömäärää voidaan vähentää eikä tarvetta uusille viljely- ja laidunnusmaille ole.
Keskustelun jälkeen siirryimme totuttuun tapaan itsenäisen työskentelyn vaiheeseen, jossa meidän piti valita tarkempi aihe, jonka näkökulmasta lähdemme tarkastelemaan maanpeitettä ja sen muutoksia. Itse henkilökohtaisesti valitsin biodiversiteetin ja aloitin työskentelyni lukemalla valitut artikkelit. Valitsin biodiversiteetin aiheekseni, sillä mielestäni biodiversiteetillä on erittäin keskeinen asema asiassa kuin asiassa luonnonmaantieteessä. Biodiversiteetin heikentyminen tai jopa osittainen rappeutuminen on myös erittäin ajankohtainen asia, sillä keskustelua viime aikoina ovat herättäneet esimerkiksi Australian ja Amazonian metsäpalot. Asiaan perehtyessäni huomasin, että tietouteni asiasta on jo suhteellisen hyvällä tasolla, sillä olen aikaisemmilla kursseilla perehtynyt biodiversiteettiä koskeviin ongelmiin. Uutta näkökulmaa tietenkin toi näkökulma maanpeitteen muutoksen vaikutuksesta.
Posterin julkaisun jälkeen vuorossa oli perinteiseen tapaan opponointi. Valitsin Julia Koivukankaan posterin, jonka aiheena oli itselleni myös hyvin tuttu aihe, maanpeitteen muutoksen vaikutukset biodiversiteettiin. Mielestäni posteri oli mielenkiintoisen näköinen, ja siitä sai nopeasti käsityksen asiasta. Visuaalisesti posteri oli erittäin miellyttävä, sillä kuvat tukivat hyvin tekstiä eikä visuaalisuutta ollut liikaa sotkemassa asiaa. Olisin tosin toivonut suoraa viittausta kuviin jossain kohtaa, sillä nyt kuvat jäivät hieman irrallisiksi tekstiin nähden, mutta kokonaisuutena ne olivat varsin onnistuneita. Julia oli hienosti perehtynyt artikkeleihin ja sain uutta informaatiota posterista. Itseäni jäivät hieman häiritsemään kirjoitusvirheet, mutta eivät ne asiakokonaisuutta pilanneet. Posteri oli jaettu todella mielenkiintoisesti erilaisiin kappaleisiin ja huomasin itsekin monta asiaa, mitkä olisin voinut tehdä toisin omassa posterissani. Kaiken kaikkiaan posteri oli informatiivinen, selkeä, ajankohtainen ja hyvin tehty.
Kolmannen periodin päätteeksi joudun toteamaan, että tähän mennessä näistä kaikista aiheista tämä oli ehkä mielenkiintoisin. Luonnon monimuotoisuuden tutkiminen on aina ollut lähellä sydäntäni, eikä tämäkään periodi tehnyt sen suhteen poikkeusta. Haluan tulevaisuudessa ehdottomasti perehtyä luonnon monimuotoisuutta koskeviin ongelmiin yhä laajemmin ja haastaa itseäni myös tällä alalla. Myös maanpeitteen muutokset ja sen vaikutukset ovat yhä enemmissä määrin muodostuneet keskeisimmiksi asioiksi omien kurssien myötä. Ajattelin tämän kurssin aikana useasti myös omaa kandia, sillä happamiin sulfaattimaihin (ja erityisesti niiden syntymiseen) vaikuttavat maanpeitteen muutokset erittäin voimakkaasti. Kyseinen aihe herätti niin suuresti omaa mielenkiintoa, jonka takia haluan perehtyä asiaan tarkemmin myös tulevaisuudessa.
väestönkasvuun perehtymisen jälkeen aikamme oli siirtyä seuraavaan teemaan, joka otsikon mukaisesti on muutokset maanpeitteessä. Muutokset johtuvat useimmiten ihmisen toiminnasta, mutta myös luonto voi aiheuttaa muutoksia maanpeitteessä. Yleisesti maanpeitteen muutokset johtuvat esimerkiksi metsien raivaamisesta viljelyalaksi tai rakennuskäyttöön, mutta muutokset voivat myös johtua aavikoitumisesta. Suomessa maanpeitteen muutoksia tutkii esimerkiksi Suomen Ympäristökeskus (https://www.syke.fi/maanpeiteseuranta), joka tuottaa mm. Corine-maankäyttöainestoa tutkimuskäyttöön. Aineistojen avulla voidaan esimerkiksi jäljittää maanpeitteen muutoksia, jotka aiheuttavat rakentamisesta, maa- ja metsätalouden toimista sekä turvetuotannosta tai muusta toiminnasta.
Aiheeseen tutustumisen jälkeen vuorossa oli jälleen keskustelu, joka lähtikin vauhdikkaasti käyntiin. Erityisesti Suomen kohtaamat kuivuudet nyt ja tulevaisuudessa herättivät keskustelua, mutta myös oman mielenkiintoni. Tutkin asiaa Ilmatieteenlaitoksen verkkoartikkelin (http://www.ilmastokatsaus.fi/2019/06/19/2018-an-exceptionally-dry-thermal-growing-season-in-finland/) perusteella, ja sainkin sieltä uusia näkökulmia. Mielestäni oli todella mielenkiintoista nähdä käytännössä erilaisia kaavioita Suomen kesien sateisuudesta sekä sen muutoksesta tulevaisuudessa. Nykyään vähäsateisia kesiä on Suomessa noin kerran vuosikymmenessä, mutta tulevaisuudessa kuivat kesät tulevat yleistymään. Erilaisten arvioiden mukaan tulevaisuudessa kuivia kesiä koetaan joka toinen tai kolmas vuosi, joka heikentää merkittävästi Suomen tilannetta jo nykyisen lyhyen kasvukauden näkökulmasta. Asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen, sillä kasvukauteen sekä satoon vaikuttaa todella moni tekijä sekä niiden yhteisvaikutus. Sadannalla on toki suuri merkitys tuotetun sadon määrässä, mutta niin on myös talven pituudella, lumipeitteen määrällä tai esimerkiksi kasvukauden aikaisilla hallajaksoilla. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen myötä muutoksia tulee olemaan kaikilla osatekijöillä niin lumipeitteen syvyydessä, sadepäivien määrässä kuin myös kuivien jaksojen pituudessa. Kaikkia muutoksia on hankala ennustaa, mutta jo nyt olemme nähneet huolestuttavaa kehitystä verrattaessa nykyistä tilannetta 1900-luvun alkuun.
Mukavaa keskustelua käytiin myös maailman sademetsien tilan kehityksestä sekä erityisesti ruokahävikistä. Maailmalla tuotetusta ruuasta päätyy hävikkiin erilaisten arvioiden mukaan 33-50%. Hävikkiä syntyy ruoantuotannon jokaisessa vaiheessa, ja alla olevassa kaaviossa on havainnollistettu Suomen ruokahävikin syntytapoja ruokaketjun eri vaiheiden mukaan. Suurin määrä hävikkiä syntyy kuluttajilta, sillä määrä on lähes kolmannes kokonaismäärästä. Ruokateollisuudesta sekä ravintoloista tuleva ruokahävikin määrä on samaa luokkaa, noin viidennes. Samaa tasoa ruokateollisuuden ja ravintoloiden kanssa on myös kaupassa syntyvä hävikin määrä. Alkutuotannossa syntyvä hävikki on noin 12%, joka on kokonaiskuvassa suhteellisen pieni määrä. Suomessa syntyy ruokahävikkiä vuodessa noin 400-500 miljoonaa kiloa, joka tarkoittaa noin 20-25 kiloa ruokaa per henkilö. Ruokahävikkiä on pyritty vähentämään erityisesti ravintoloiden, tuotannon ja kaupan osalta erilaisten kampanjoiden, tehostustoimien sekä mm. ruoan ilmaisjakelun kautta. Ruokahävikin vähentäminen on erittäin tärkeää, sillä ruokahävikkiä laskemalla myös päästömäärää voidaan vähentää eikä tarvetta uusille viljely- ja laidunnusmaille ole.
 |
| Ruokahävikin jakautuminen ruokaketjussa Lähde: https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/ruokahavikki/ |
Keskustelun jälkeen siirryimme totuttuun tapaan itsenäisen työskentelyn vaiheeseen, jossa meidän piti valita tarkempi aihe, jonka näkökulmasta lähdemme tarkastelemaan maanpeitettä ja sen muutoksia. Itse henkilökohtaisesti valitsin biodiversiteetin ja aloitin työskentelyni lukemalla valitut artikkelit. Valitsin biodiversiteetin aiheekseni, sillä mielestäni biodiversiteetillä on erittäin keskeinen asema asiassa kuin asiassa luonnonmaantieteessä. Biodiversiteetin heikentyminen tai jopa osittainen rappeutuminen on myös erittäin ajankohtainen asia, sillä keskustelua viime aikoina ovat herättäneet esimerkiksi Australian ja Amazonian metsäpalot. Asiaan perehtyessäni huomasin, että tietouteni asiasta on jo suhteellisen hyvällä tasolla, sillä olen aikaisemmilla kursseilla perehtynyt biodiversiteettiä koskeviin ongelmiin. Uutta näkökulmaa tietenkin toi näkökulma maanpeitteen muutoksen vaikutuksesta.
 |
| Kuvankaappaus posterista. |
Kolmannen periodin päätteeksi joudun toteamaan, että tähän mennessä näistä kaikista aiheista tämä oli ehkä mielenkiintoisin. Luonnon monimuotoisuuden tutkiminen on aina ollut lähellä sydäntäni, eikä tämäkään periodi tehnyt sen suhteen poikkeusta. Haluan tulevaisuudessa ehdottomasti perehtyä luonnon monimuotoisuutta koskeviin ongelmiin yhä laajemmin ja haastaa itseäni myös tällä alalla. Myös maanpeitteen muutokset ja sen vaikutukset ovat yhä enemmissä määrin muodostuneet keskeisimmiksi asioiksi omien kurssien myötä. Ajattelin tämän kurssin aikana useasti myös omaa kandia, sillä happamiin sulfaattimaihin (ja erityisesti niiden syntymiseen) vaikuttavat maanpeitteen muutokset erittäin voimakkaasti. Kyseinen aihe herätti niin suuresti omaa mielenkiintoa, jonka takia haluan perehtyä asiaan tarkemmin myös tulevaisuudessa.
Kommentit
Lähetä kommentti